Menu Color:
Main Color:
Käyttäjätunnus esim: Virtanen Ville
Salasana esim: 000999
  Kirjautumisohjeet

 

Elonmerkit laukaisevat kuolemanpelon

Kipuamme ylös pakahduttavan jyrkkää vuorenrinnettä. Tarunhohtoiset elementit ovat läsnä: trooppinen keskipäivän aurinko korventaa kasvojamme, hiki virtaa valtoimenaan. Saavutamme tunteen, jossa kipua on mahdoton erottaa nautinnosta. Tunteen, jossa ne kietoutuvat yhteen. Ovat yhtä.

"Nyt hyytyy", Oskari parahtaa vain kymmenen metriä ennen nuuduttavan nousun loppua. Kuntoilijana hänellä ei ole yhtä vankkaa perustaa kuin minulla ja Ronilla. Mäen laella hän sammuttaa janonsa urheilujuomalla, huohottaa. Ihon pintaan tungeksivat verisuonet. Olen huolissani. 

Illansuussa saavumme Blediin, jonka kasteveden kirkkaassa järvessä peseydymme. Ainutkaan täkäläinen ei katso meitä hämmästellen, säälien saati pidättyväisesti ihaillen. Ainoastaan erään lähikaupan betoniportailla huilatessamme muuan juopunut kulkija hoippuu luoksemme ja yrittää neuvoa meille lespaavalla äänellä reittiä seuraavaan määräänpäähämme, Tolminiin. Emme saa hänen puheestaan selvää. 

Telttapaikkaa etsimme pitkän tovin. Lopulta löydämme arveluttavan tasanteen 400 metrin päästä vilkasliikenteisestä ajoväylästä. Tasanteella könöttää hylätyltä kesäpaikalta vaikuttava pirtti, jonka ympäristö on lupauksia antavan heinittynyt. Sloveniassa telttailu leirintäalueiden ulkopuolella on kiellettyä. Havahdummeko aamulla maanomistajan revolveri ohimolla? Verannalla vaimeasti sirittävä aurinkopaneeli on ainut elonmerkki. Se laukaisee kuolemanpelon. 

Yöllä olen kuulevinani lähentyvien askelten ääntä. Vavisen. Totta vai kuvitelmaa, sitä minä en tiedä. 

Aamulla nousemme varhain ja pakkaamme tavaramme joutuisasti. Niityssä on yön aikana syntyneitä painaumia. 

Poistumme jättämättä jälkeäkään. 

Kommentti

Kommentoi »

    Kirjoita kommentti

     [Voit lähettää kommentin myös painamalla Ctrl+Enter]

    There are no tags.

    Ei kommentteja.