Menu Color:
Main Color:
Käyttäjätunnus esim: Virtanen Ville
Salasana esim: 000999
  Kirjautumisohjeet

 

Hän joka selätti uhkeat vuoristojonot yksivaihdepyörällä

Roni Puhdaskoski on kummeksuttavan omailmeinen persoona. Sitä on mahdoton ilmaista mitenkään toisin - siispä se on ilmaistava näin: laveasti, sutien. Esitimme hänelle lukemattoman monia suorasuisia ennakkovarauksia, mutta näistä piittaamatta hän päätti lähteä matkaan hehkuvanpunaisella yksivaihdepyörällä. Joka käänteessä hän vakuuttelee, ettei kadu päätöstään. Läkähdyttävät nousut hän runnoo liki barbaarisella vimmalla, toisinaan hän pysähtyy ylängöille ja levennyksille huilaamaan. Silloin hän hengittelee rauhaisasti ja syvään, puhisematta. Hänen keuhkonsa eivät ole pienet palkeet. 

Tasatahtisesta välityksestä koitui kuitenkin hänelle myös tuskastuttavia ongelmia. Tänään, kolmantena ajopäivänä. 

Laskettelimme alas alati jyrkkenevää vuorenrinnettä. Kadenssi Ronin kulkupelissä äityi tavoittamattomaksi. Hän katsahti ympäristöään, varoitusmerkkejä ja pinnanmuotoja. Tämän jälkeen hän nosti neuvokkaan akrobaattisesti jalkansa takapakaasien päälle. Polkimet pyörivät kahlitsemattomina ja vapaina, ne toivat mieleeni teilipyörän. Sisälläni läikähti. Olin horjahtaa. 

Ajoimme Oskarin kanssa hänen jäljessään. Näky oli niin kammoksuttavan hyytävä, että se sai meidät puhkeamaan naurunremakkaan. Niin järkyttyneitä olimme. 

Selvisimme laskettelusta säikähdyksellä. Pysähdyimme idyllisen vähäväkiseen esikaupunkiin, jonka läpi kiemurtelevan joen varrella einestimme. Aterioituani säntäsin varjoisalle poikkikadulle kirjoittamaan, kyyhötin maassa kerrostalon perustuksiin nojaten ja näin, kuinka vastapäisessä talossa ihmiset kokoontuivat ikkunoihin ja parvekkeille. He tuijottivat minua, minä tuijotin heitä. Tilanteessa oli jotain käsittämättömän kolkkoa ja surumielistä. Ensimmäisen kerran kärsin koti-ikävästä. 

Iltakahdeksalta saavutimme senhetkisen määränpäämme, Tolminin pikkukaupungin. Kaduilla oli autiota, kapakoissa tungos. Istuimme tunnelmallisen nettikahvilan ruuhkakeskittymässä, kun sade lankesi. Ryhtyi myrskyämään. Markiisikankainen aurinkovarjo heitti viileät sadevedet päällemme. Päätimme kirjautua läheiseen Paradiso-hostelliin. 

Nyt luen Karl Oven Knausgårdin Taisteluni-sarjan ensimmäistä osaa majapaikkamme aulabaarissa. 

Tunnen olevani maailman kansalainen. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentti

Kommentoi »

    Kirjoita kommentti

     [Voit lähettää kommentin myös painamalla Ctrl+Enter]

    There are no tags.

    Ei kommentteja.