Menu Color:
Main Color:
Käyttäjätunnus esim: Virtanen Ville
Salasana esim: 000999
  Kirjautumisohjeet

 

Jäähyväisemme hukkuvat moottoritien jylinään

Saatteeksi on tunnustettava punastuttava tosiasia: emme tule saavuttamaan Kreikkaa, emme Ateenaa, vaikka hankkeemme esipuheessa niin julistimmekin. Kuukauden mittaiseksi kaavailtu taivalluksemme typistyy kahteen viikkoon - työkiireet tahoillamme ovat armoa jakamattomat. Roni jatkaa elähdyttävää vaellustaan Euroopan sydänmailla, minun ja Oskarin tehdessä paluun Helsinkiin Kroatian Dubrovnikista, viikon vierähdettyä. Tyhjennysharjoitus-blogimme hengittää kuitenkin niin kauan kuin minä vierailla, tutkimattomilla mailla. Jo nyt olen vakuuttunut siitä, että matka ja kaikki sen huippaavan moninaiset kokemukset tulevat tatuoitumaan mieliimme ikuisiksi ajoiksi. Niitä, korvaamattomia ja tarkkapiirteisiä muistoja kannamme mukanamme. 

Niissä viipyilemme - vielä joskus. 

Kroatian Rijekassa kirjaudumme huokeahkoon hostelliläävään ja pidämme puolinaisen lepopäivän. Majapaikkamme kantaa suureellista ja mahtailevaa, kaikkivoipaista nimeä: ART. Nimi kimpuaa kuulemma yleisten tilojen seinämaalauksista, noista kömpelöistä uuden ajan freskoista. Keskimääräisyys taiteessa on aina kuvottavaa. 

Viimeisenä yhteisenä iltanamme käyskentelemme kaupungissa ja pistäydymme kapakassa. Oskari ja Roni särpivät oluet, minä tyydyn mineraaliveteen kuten aina. 

Ravintolassa panen merkille paikallisväestön piikikkään ja järkähtämättömän euroskeptisyyden, varjoisalle kujalle on maalattu spray-maalilla suoranuottinen mielipiteenilmaus: "Fuck EU". Kroatiasta tuli Euroopan Unionin täysjäsen vuonna 2013. Täkäläiset vaikuttavat isänmaallisilta, eivät vallan nurkkapatriooteilta. Rahaliittoa he pitävät lujana mielipiderintamana tuhoon tuomittuna, lähiputiikissa kassaneiti tuhahtaa kylmäkiskoisesti tarjotessani euroja kunien asemesta. Aavistan 'puolueettomaksi' verhoutuvan likasankojournalismin olevan omiaan muonitsemaan kansalaisten tyytymättömyyttä. Mielipideilmaston maa-aineksessa kytee kapina, ärtymys ja viha. Kaikki he vaalivat subjektiivista totuutta.

Heidän omaa totuttaan.

Seuraavana aamuna vetelehdimme pitkät tovit kauhtuneissa vuoteissamme, kunnes viimein keskipäivän tienoilla loksautamme pakkaasit sijoilleen ja kiipeämme satulaan. Varhaisimmissa sokkeloissa sorrumme ensimmäiseen suunnistukselliseen haksahdukseen. Olemme tukeutuneet matkalla Garminin Navigon -mobiiliapplikaatioon, joka näyttää sijaintimme kartalla kelvollisen paikantimen tapaan. Aiemmin se on toiminut briljantisti, nyt se johtaa meidät harhaan. Moottoritielle. 

Kallioperän läpäisevässä yönpimeässä tunnelissa on vaikea hengittää. Ilma on paksua ja kosteaa, tunkkaista. Tunneli päättyy ramppiin, moottoritien laidalle. Olemme pakotettuja jatkamaan suoraan - liikenne on niin kiivasta, ettei täyskäännöstä tohdi edes ajatella. Autot pyyhältävät ohitsemme säärikarvoja viistäen. Kaikkialla mekaaninen kakofonia: tööttäykset ja epämääräiset, vieraskieliset ärjähdykset liekittävät pakokauhuamme. 

Pyöräillessä tulee aina osaksi maisemaa, moottoritiellä osaksi moottoritietä. Minusta tuntuu kuin olisin maanpäällisessä helvetissä. Metallisia pintoja, pakokaasua joka saa kakomaan ja köhimään. Olen vankina hahmottoman suuressa teollisuuskoneen nielussa. Vankina vankilassa, jonka olemme itse rakentaneet. 

Liittymään on matkaa muutama vaivainen kilometri. Asvaltti on juoksuhiekkaa, eteneminen typerryttävän raskasta. Jossain taitteessa taaksemme ilmestyy oranssi pakettiauto, jonka ohjaamossa istuvat työhaalareihin sonnustautuneet, raavaat miehet. He tiukkaavat mihin olemme matkalla. Kerromme eksyneemme. Pakettiauto matelee perässämme aina liittymään asti, epileptiset huomiovalot välkkyen. Lopuksi he toivottavat meille turvallista matkaa. 

Pian tiemme erkanevat. Roni jatkaa matkaansa kohti Valbiskan satamaa, aikomuksenaan kavuta lauttaan, ylittää merenlahti ja polkea halki Venetsian vainoiden. Jäähyväisemme ovat hukkua moottoritien jyrähtelyyn. Se on melankolinen hetki. 

Siinä hetkessä mielissämme on vain yksi ja ainut, typerä ja naamioiva, mutta niin kovin tuttu pyrkimys. 

Kätkeä herkistyminen. 

Tunteet. 

 

 

 

 

 

Kommentti

Kommentoi »

    Kirjoita kommentti

     [Voit lähettää kommentin myös painamalla Ctrl+Enter]

    There are no tags.

    Ei kommentteja.