Menu Color:
Main Color:
Käyttäjätunnus esim: Virtanen Ville
Salasana esim: 000999
  Kirjautumisohjeet

 

Karavaanarin visitaatio

Öiseen aikaan kyyhötän saksalaisten kansoittamalla leirintäalueella, päärakennuksen verannalla, aloitan ajatuksella: karavaanarit ovat nykyihmisen vieraantuneen luontosuhteen irvikuvia.

He hurauttavat luonnonhelmaan valtavilla, robusteilla autoillaan, jotka kätkevät sisäänsä kosolti liikamodernia oheistarvikkeistoa: matkatelevision, sylimikron, kompaktin hifi-järjestelmän; jääkaapin, jonka viileässä, kylmäkallejen väleiköissä, lepäävät heidän väki- ja virvoitusjuomansa. Myös portaittain säädettävät aurinkotuolit heillä on, ja pallogrilli. Tuulilasi peitetään alumiinisella aurinkohuovalla, joka pimentää metallikuoren. 

Tätä he kutsuvat retkeilyksi. 

Elämä heidän kodikkaassa, tilapäisessä kommuunissaan on löhöämistä, oleilua ja teeskelyä. He ovat kadehdittavan levollisia ja rentoutuneita. Arvelen tämän johtuvan virikkeettömästä ja tarkkaan rajatusta elonpiiristä ja miljööstä - kaikkinaisen kokonaisvaltainen rentoutuminen edellyttää aina kontrollintunnetta. Tämä tunne lienee vaivaton saavuttaa, kun ympäristö rajoittuu autoon ja pieneen maapalstaan. Kotonamme mieliimme ylenee jatkuvasti vitsauksellisia velvollisuuksia ja turhamaisia, profaaneja puhdetöitä - näistä karavaanarit ovat vapautettuja. 

Silmiinpistävä on myös heidän horjumattoman luja solidaarisuutensa. Tämä on outoa ja käsittämätöntä, eihän heillä ole muuta yhteistä kuin liikkuva loma-asumus ja aamutossut. Mikä on heidän aatesuuntansa, ideologiansa? 

 Tätä minä en ymmärrä, mutta mahtavatko he ymmärtää itsekään? 

Heitä on suuri kiusaus ilkkua hedonisteiksi, lorvailijoiksi, kunnianhimottomiksi. Jotenkin he ovat kuitenkin niin lempeämielisiä ja lämminhenkisiä, että siekailematon kritiikki tuntuu kohtuuttomalta. Lisäksi he ovat hämmästyttävän vahva, yhtenäinen rintamansa. Loikoilijoiden monoliittinen yhteisö. 

Luonnoskirjoittamiseni keskeytyy pyylevähkön saksalaismiehen kuuluvaan rykäisyyn. Hän esittäytyy asianmukaisesti, tarjoaa minulle ja vieressäni karttaa tutkivalle Oskarille jäähileiset oluet. Toivottaa hyvää matkaa. Ja yötä. 

Samassa oivallan: tällä välittömyydellä ja yltäkylläisen alleviivatulla huomavaisuudella karavaanarit haluavat ilmaista toisilleen, että möhöämiseen perustuva elämäntapa todella on moraalisesti hyväksyttävä ja oikeamielinen. Heidän solidaarisuutensa on ovelaa, viekasta... Petoksellista. 

Kiitämme vuolassanaisesti, syydämme pokkuroivia kohteliaisuuksia. 

Meidät on käännytetty. 

 

 

 

Kommentti

Kommentoi »

    Kirjoita kommentti

     [Voit lähettää kommentin myös painamalla Ctrl+Enter]

    There are no tags.

    Ei kommentteja.