Menu Color:
Main Color:
Käyttäjätunnus esim: Virtanen Ville
Salasana esim: 000999
  Kirjautumisohjeet

 

Kivun hurma - urheilu olemassaolon todistuksena

Tietoisuuteni täyttyy tuskan ja hurmoksen yhteenkietoutuneesta kokonaiselämyksestä, on juhlahetki. Mietteet kiertävät kehää identtisinä ja erottamattoman toisteisina. Alan yletä askeesiin, täyttymyksen tunteeseen, jossa silkka kammen tasatahtinen pyörittäminen ja ekonominen eteneminen ovat kaikki mitä minä janoan. Ylämäkeä kiivetessäni pulssini vauhkoontuu. Hikikarpalot kihoavat otsalleni, taivehikeä kertyy kainaloihin. Mäen laella siemaisen urheilujuomaa. Ilo on syvällekäyvää, kaikkivoipaista. Olen läsnä koko olemassaoloni voimalla. 

Olen ajanut läpi näiden päivien ja viikkojen, ja, pian: päätynyt Kroatian Dubrovnikkiin. Vaikka kärsinkin hetkittäin sydäntäraastavasta koti-ikävästä ja kaipaan perhettäni, hiipii mieleeni tästä huolimatta haaveellinen tulevaisuuskuva. 

Entä jos eläisin näin? Sulloisin aamulla sivulaukut täyteen säilykemuonaa ja katoaisin kustakin tapahtumahorisontista. Omistautuisin ajelehtimiselle ja sille, mitä ei voi ennalta sanella tai suunnitella. Olisin valkoinen hahmo pellonlaidassa.

Vain kirjoittaminen ja urheilu antavat pitävän todistuksen olemassaolostani. Kaikkina muina aikoina olen epävarma ja eksyksissä. Näistä toimista löydän elämän. Ne ovat minulle paljaan keskittymisen aikaa. 

Urheilemalla saan etäisyyttä asioihin, jotka sitä vääjäämättä tarvitsevat kuten kirjoituksiini ja erinäisiin teelmiini. Etäisyyden kokemus helpottaa minua tarkkailemaan hengentuotteitani ikään kuin ulkopuolisin, vierain silmin. Se tekee niistä ehyitä, kokonaisia. Milloinkaan en kuitenkaan havahdu lenkillä tai harjoitellessani ajatustulvaan, en saa ideoita enkä oivalluksia, joissa on lupauksia herättävä pintahohde. Tätä en havittelekaan. En mieti työasioita, en parisuhdekiehkuroita. Vain nämä "aarniometsä vaihtuu preeriaa muistuttavaksi lakeudeksi" -ajatukset täyttävät mieleni. Ärsykkeettömyys on keskittymisen kasvualustaa. 

Urheileminen ei merkitse minulle mitään välineellistä tai ulkonaista. En tavoittele atleettista kroppaa enkä tähtää kunnianarvoisempaan, henkilökohtaiseen ennätykseen. Minusta ne ovat enimmäkseen halpahintaisia päämääriä, eikä sellaisten toteutumiseksi kannata tärvätä kallista aikaansa. 

Puhdistumisen kokemusta, sitä minä yksinomaan tavoittelen. 

Enkä pety koskaan. 

 

Olemme ylittäneet Bosnia-Hertsegovinan rajan ja asettuneet viimeiseksi yöksi edulliseen, mutta oikeinkin säälliseen hotelliin. Alueella ei suositella telttailua - sodan jäljiltä maastoon on jäänyt virumaan laukeamattomia maamiinoja. Huomenna selätämme viimeisen etapin, jäämme yöksi lentoasemalle ja pakkaudumme aamulla lentokoneeseen. Palaamme Helsinkiin. Olemme pyöräilleet näiden viikkojen aikana neljässä maassa, kylpeneet kivun hurmassa. Tämä jäänee viimeiseksi lastuksi, jonka kirjoitan tien päällä. Matkamme epilogin laadin kotini hämärässä. Siihen saakka pitäydyn julkaisuorientoituneesta kirjoittamisesta. Vaikenen. 

 

 

Kommentti

Kommentoi »

    Kirjoita kommentti

     [Voit lähettää kommentin myös painamalla Ctrl+Enter]

    There are no tags.

    Ei kommentteja.