Menu Color:
Main Color:
Käyttäjätunnus esim: Virtanen Ville
Salasana esim: 000999
  Kirjautumisohjeet

Treeniartikkelit juoksuun
19

Juoksukoulu tsemppaa eteenpäin

Juoksukoulu tsemppaa eteenpäin

Juoksukoulusta löytyvät motivaatio, monipuoliset treenit ja maailman paras treeniseura. Mukaan ilmoittaudutaan tekniikkavinkkien toivossa, pois lähdetään uuden juoksuperheen kanssa.

 

 

 

 

Juoksukoululainen ei odota kevätjuhlaa. Koulusta valmistutaan harvoin, reputtajia löytyy sitäkin useammin.

− Tässä koulussa tuppaa jäämään luokalle, mutta se on vain positiivinen ongelma, toteaa Esbo IF:n neljännen vuoden maratonkoululainen Heidi Hartman
Kukaan ei tule koskaan täysin valmiiksi juoksijaksi ja juoksukoulun yhteishenki ainoastaan ruokkii osallistujan innostusta. 
Juoksu on kiireiselle ruuhkavuosia elävälle näppärä lajivalinta. Kun omistaa juoksukengät, liikkeelle voi lähteä ajasta ja paikasta riippumatta. Ehkä juuri tästä syystä juoksukoulut tavoittavat vuodesta toiseen uusia oppilaita, joista moni innostuu ja jää lajin pariin. 
Jokaisella juoksukouluun hakeutuvalla on omat syynsä osallistua. Aluksi tavoitteena on esimerkiksi kadonneen juoksuinnon löytäminen, tekniikan opettelu, uuden vauhdin löytäminen, neljänkympinkriisi tai vammakierteeseen puuttuminen. 
Onpa tuleva ohjaaja joskus tavoittanut juoksijan kesken lenkinkin ja houkutellut mukaan ryhmään. Kauan juoksukoulussa käynyttä vetää treeneihin kuitenkin jopa ensisijaisesti hyvä porukka ja innostava ilmapiiri. Hän on jäänyt koukkuun yhdessä tekemiseen.

 

Janne Ukonmaanaho vetää Juoksuliikkeen treenejä Helsingissä.

 

MONIPUOLISUUTTA HARJOITTELUUN
Yleisin huoli ennen juoksukoulun aloittamista on, että muut osallistujat olisivat hirveän kokeneita juoksijoita, ja treeneissä jäisi vain jalkoihin. Koulun alkaessa on kuitenkin huomattu, että osallistujia on laidasta laitaan ja kaikki mahtuvat samoihin treeneihin. Mukana on ihan tavallisia juoksijoita, jotka tekevät ihan samanlaisia virheitä kuin sinä.
Mitkä ne yleisimmät virheet sitten ovat? Juoksukoulun ohjaajat valottavat tilannetta: Suurin osa juoksee liian kovaa ja yksipuolisesti – tähän näkökulmaan yhtyvät myös koululaiset. 
− Ennen piti aina päästä joka lenkillä kovempaa, muistelee Esbo IF:n maratonkoulussa jo kolme vuotta treenannut Sari Granholm.
Juoksukoulu antaa harjoitteluun punaisen langan ja vaihtelevuutta treenien välille. Moni juoksukoulussa käyvä onkin huomannut, että lisäämällä kevyttä liikuntaa, jopa kävelyä, vauhdit yllättäen kasvavat. 
Jos ryhmän sisällä on suuria tasoeroja, porukkaa jaetaan mahdollisuuksien mukaan eri vauhtiryhmiin yhteislenkeille. Usein treenit ovat urheilukentällä, jolloin jokaisen on helppo toteuttaa treeni omalla vauhdillaan ilman pelkoa letkasta tipahtamisesta. 
Kun koko porukka on saanut onnistuneesti treenin suoritettua, ohjaajakin voi olla tyytyväinen. Tyytyväisissä koululaisissa kytee nimittäin juoksuinnostuksen alku.

 

   Vinkki:

   Moni aloittelija luulee, että on pakko juosta vähintään puoli tuntia putkeen.
   Ei pidä paikkaansa: voit juosta myös lyhemmin, kävellä juoksun lomassa
   tai jopa aloittaa kokonaan vauhdikkaasta kävelystä.


YHTEISÖLLISYYTTÄ YKSILÖT HUOMIOIDEN
Hyvä juoksuvalmentaja haluaa nähdä osallistujat yksilöinä, eikä juoksukouluun tarvitse tulla valmiina juoksijana. Juoksukoulu on nimensä veroinen paikka. Siellä saa opetella. 
Valmentajien ja juoksijoiden välillä tuntuu vallitsevan molemminpuolinen arvostus, mutta myös yhteenkuuluvuuden tunne. Ohjaaja ei ole vain auktoriteetti, vaan kasvaa osaksi ryhmää. 
Juoksijat arvostavat ohjaajaa, jolla on kokemusta, mutta joka ei koe olevansa muita parempi. On rohkaisevaa saada kokeneilta konkareilta kannustavaa palautetta omalle tekemiselle. Hyvä ohjaaja muistaa, minkälaista on ollut harrastuksen aloittaminen.
Ohjaajien ja koululaisten välinen kemia on tärkeä. Juoksukouluihin tuntuu hakeutuvan samanhenkistä porukkaa, mutta jokainen ryhmä muodostuu ajan saatossa omanlaisekseen. Ei kuitenkaan tarvitse olla erityisen sosiaalinen voidakseen ottaa osaa. Eroista kertoo Lohjalla juoksukouluja vetävä ultrajuoksija Noora Honkala.
− Osa tykkää olla enemmän omissa oloissaan ja se on ihan yhtä ok. Treeniporukka koetaan enemmän joukkueena ja ryhmähenki tuo oman sysäyksen treeneihin.

TREENI ON SOSIAALINEN TAPAHTUMA
Ajatus treenien sosiaalisesta paineesta tyrmätään, kun vierailen juoksukouluissa. Ohjattuihin harjoituksiin osallistutaan kyllä sosiaalisista syistä, mutta ilman paineita. Treeneihin on kiva tulla, koska siellä näkee mukavia ihmisiä. 
Sateessa ja tuulessa treenataan siinä missä ideaalissa juoksukelissäkin, mutta treenit eivät tunnu suorittamiselta. Osa koululaisista haluaa nimenomaan välttää sitä, että juoksu toisi lisästressiä muutoin hektiseen elämään.
Ohjaajalla on tärkeä rooli luodessaan ilmapiiriä harjoitusten ympärille. Treeniporukat hitsautuvat hiljalleen perheeksi ja yhteislenkeillä on parannettu maailma moneen kertaan. Maratonkoulun santsari Sari Granholm kehuu juuri tätä ulottuvuutta.
− Ryhmässä saa jakaa oman juoksuinnostuksen, mitä ulkopuoliset eivät ehkä niin arvosta ja saattavat pitää brassailuna. Porukasta saa myös vinkit juoksuongelmiin, kuten mitä tehdä irtoavalle varpaankynnelle. Muut eivät ehkä näistäkään asioista halua kuulla, Granholm sanoo.
Kotisohvalta seurataan myös muiden kisasuorituksia ja Facebook-ryhmään ilmestyneet viestit on aina luettava heti. Vaikka juoksukouluryhmästä saattaa muodostua tiivis porukka, toivotetaan uudet jäsenet lämpimästi mukaan. Ei haluta luoda kuvaa, ettei porukkaan mahtuisi mukaan. 
Eikä yhdessä tekeminen rajoitu pelkästään viikoittaisiin treeneihin. Joku porukasta voi saada idean ja muut innostuvat toteuttamaan. Juoksukouluista on järjestetty omia kisamatkoja ja leirejä. Esimerkiksi Esbo IF:n innokkaat oppilaat järjestivät omatoimisen kuuden hengen luokkaretken juoksumatkalle Rotterdamiin.

RYHMÄ JA OHJAAJA MOTIVOI
Välillä voi tulla matalasuhdanne juoksun kanssa. Aloitteleva juoksija saattaa juosta herkästi yli omien kykyjensä, jolloin juoksusta tulee ikävä suoritus ja into jatkamiselle lopahtaa. Myös pitkän – esimerkiksi maratonille tähtäävän – harjoittelun jälkeen voi tuntua, että jää tyhjän päälle. Silloin juoksuryhmä auttaa, sillä treenit jatkuvat. 
Ja vaikka välillä tulisi hetkiä, jolloin tekisi mieli jopa lopettaa koko harrastus, hyvä treeniporukka vetää mukaan treeneihin kerta toisensa jälkeen. Juoksun ilo palaa vähitellen siinä sivussa. Tekemisen hauskuus viitoittaa myös Honkalan harjoituksia:
− Treenit suunnitellaan mukaansatempaaviksi ja toteutetaan liikunnan ilo edellä. Totta kai tekniikkaakin harjoitellaan, mutta tärkeimpänä ovat treenien monipuolisuus ja ilo.
Ohjaaja voi olla myös se henkilö, joka onnistuu valamaan juoksijaan uskoa ja uskallusta kokeilla omia rajojaan. Koululaiset uskaltavat asettaa ohjaajien kannustamana esimerkiksi kovempia tavoitteita kilpailuihin. Tiukoissa yhteistreeneissä taas muiden ryhmäläisten suorituksista voi saada lisäpuristusta omaankin treeniin.


    Vinkki:

    Juoksukoulusta hyötyisivät erityisesti juoksijat,
    joiden pitää päivästä toiseen juosta kovempaa ja kaikista ohi.
    Jos sinulla on yksipuolisesti paljon tehoja alla,
    kehittyisit parhaiten lisäämällä treeniin kevyttä juoksua.



YKSILÖLLISET TAVOITTEET
Juoksukouluissa ei olla nirsoja. Eri taustaiset juoksijat sopivat samoihin treeneihin. Vantaalaisen juoksuseuran vetäjät tuntevat skaalan.
− On niitä, jotka nousevat sohvanpohjalta, tumppaavat tupakan ja päättävät ryhdistäytyä. Sitten on niitä, jotka juoksevat kymmenen kilometriä 40 minuuttiin, kertoo KU-58:n juoksukoulun ohjaaja Timo Ala-Talkkari
Nykyajatus on selkeästi sellainen, että ohjaaja ottaa jokaisen kurssilaisen mukaan sellaisena kuin hän on. Aluksi juoksukouluissa keskitytään silti yleisiin asioihin kuten monipuoliseen tekemiseen, tekniikkaan ja tarpeeksi rauhalliseen vauhtiin.
Pikkuhiljaa innostuksen kasvaessa voidaan siirtyä tavoitteisiin ja henkilökohtaisiin harjoitusohjelmiin. Ohjaajaa motivoivat koululaisten suoritukset.
− Kun joku toinen onnistuu, siitä innostuu itsekin, toteaa KU-58:n Harri Mannermaa
Hänen taipaleensa ohjaajana alkoi 90-luvun alussa kavereiden valmentamisella. Ohjaajat yrittävät laskea juoksuharrastuksen aloituskynnyksen mahdollisimman matalalle. Koululiikunnan traumatisoivat voivat löytää juoksun riemun uudestaan, ja ”ei enää ikinä” -juoksijoiden innostuminen tuntuu erityisen motivoivalta.
Ohjaajan tavoitteena on viedä juoksijan kaarta eteenpäin. Osassa juoksukouluista löytyy selkeästi hyvin matalan kynnyksen kurssi, joka saattaa olla vain muutaman kerran pituinen. Sen tarkoituksena on toimia alkusysäyksenä ja herätellä juoksuintoa sekä motivaatiota jatkaa pidempikestoisten ryhmien tai jopa seuratoiminnan pariin. 
Tavoitteet pitää asettaa aina juoksijan omille resursseille sopiviksi, ei koskaan ohjaajaa varten. Tärkeää on, että edetään palanen kerrallaan, eikä ahnehdita liikaa. 
Eikä maratonkoulussakaan kaikilla ole tavoitteena juosta maratonia – on muistakin matkoja, ja osa juoksee pelkästä juoksemisen ilosta. Usein kuitenkin nälkä kasvaa syödessä. Treenikavereiden tai ohjaajan kisakertomukset innostavat mukaan.

KONKARIT AUTTAVAT MIELELLÄÄN
Monelle juoksukouluun ilmoittautuvalle tärkein syy tulla mukaan on ollut oppia juoksemaan oikein. Mielikuva omasta askelluksesta ei aina vastaa todellisuutta, joten on hyvä, että juoksukoulussa keskitytään aluksi perusasioihin. Vasta sitten juostaan enemmän. 
Juoksijan on yllättävän usein vaikea tiedostaa omia virheitään, joten on hyvä, että ulkopuolinen silmäpari katsoo tilannetta. Juoksukoululaiset arvostavat ohjaajien omaa kokemusta. Seuraavan kommentin kuulen KU-58:n treeneissä:
− On hienoa, että konkarit auttavat aloittelijoita ja jakavat tietoaan, kertovat omista kokemuksistaan ja niistä epäonnistumisistaankin – ne opettavat myös. 
Omat virheet ja onnistumiset antavat ohjaajille myös työvälineitä. Moni koululainen onkin jo parin ensimmäisen harjoituksen jälkeen saanut enemmän vinkkejä harjoitteluunsa kuin osasi toivoa koko koululta.
Asialleen omistautunut ohjaaja tuo uusia kokemuksiaan mukaan jatkuvasti.
− Juoksukoulujen materiaalia tehdään jokainen koulu kerrallaan. Pohja on olemassa, mutta siihen tuodaan aina uutta tietoa, kun sitä tulee. Esimerkiksi niistä omista kokemuksista ja samalla vanhaa tietoa korvataan uudella, Ala-Talkkari toteaa. 
Ohjaajat toivovat myös pystyvänsä pitämään juoksijat vammattomina. Usein se tarkoittaa aluksi juoksutekniikan hiomista ja käsijarrun vetämistä eli kovimpien menohalujen hillintää.

JATKUVUUDEN TAKUU
Jenny Vuonoranta, ohjaaja Esbo IF:stä muistuttaa, että juoksu ei ole lyhyt projekti. Jos haluat kehittyä juoksijana, lyhyt juoksukoulu toimii hyvänä alkusysäyksenä. Juoksusta innostuneet tapaavat jatkaa pidempikestoisiin ryhmiin. 
Opettajakaan ei toisaalta pahoita mieltään, jos oppilaat eivät valmistu. Juoksuinnostuksen syttymisen näkeminen ja pienen juoksuyhteisön syntyminen lämmittävät ohjaajan mieltä. 
Urheilu ja yhdessä tekeminen yhdistävät eri ikäisiä ihmisiä eri elämäntilanteista, niin ohjaajia kuin koululaisiakin. Juoksukoulun sosiaalinen puoli on yllättänyt osallistujat eniten ja juuri se on kantanut harrastuksessa pisimmälle. 
Onko juoksukoululaisten tavoitteena sitten valmistua joskus? Ei kuulemma ole suunnitelmissa.

 

METSÄÄN ROHKEASTI RYHMÄSSÄ

Juoksuharrastus on yleistynyt myös poluilla, joten juoksukoulut alkavat vähitellen tarttua mahdollisuuteen.  Poluilla juokseminen kiinnostaa monia, mutta metsään meneminen yksin saattaa arveluttaa ummikkoa. 
Espoon Ladun järjestämään polkujuoksuharjoitukseen on kokoontunut parikymmentä treenaajaa. Monelle kynnys kokeiluun madaltuu, kun ei tarvitse pelätä eksymistä vaan voi seurata ohjaajaa.
Tottuminen poluilla juoksuun vaatii ohjaaja Tero Penttisen (kuvassa yllä) mukaan noin viisi treenikertaa. Sen jälkeen sopiva askel alkaa löytyä luonnollisemmin. Ei siis kannata heittää polkuhaaveita mutakuoppaan, mikäli monimuotoinen alusta aiheuttaisi aluksi haastetta. Muutaman kerran ohjatusti poluilla käytyään voi uskaltaa metsään jo omatoimisestikin tai vaikka treeneistä löytämänsä uuden juoksukaverin kanssa. 
Poluilla juostessa koululainen oppii myös unohtamaan kilometrivauhdit ja nauttimaan metsän rauhasta. Monelle ohjattu lenkki luonnossa työpäivän jälkeen on parasta rentoutumista. 


   HYVÄN JUOKSUKOULUN MERKIT

   1 Treeneihin tullaan ja lähdetään iloisella ilmeellä
   2 Treenit toteutetaan niin, että mukaan mahtuu erivauhtisia juoksijoita
   3 Ohjaaja jakaa omia kokemuksiaan, mutta ei brassaile
   4 Ohjaaja näkee juoksijat yksilöinä ja muistaa, minkälaista on aloittaa juoksu
   5 Edetään liikunnan ilo edellä



Teksti Anu Uhotoinen
Kuvat Seppo Anttila ja Kari Koskinen

Artikkeli julkaistu Juoksija-lehdessä 5/2017

Julkaistu: | Avainsanat: | Kommentteja (0) | Luettu (4068) kertaa
Kommentointi ei ole avoinna