maanantai , 26 lokakuu 2020

Kevään juoksukuulumiset

Tammikuun Espanjan leirillä en olisi osannut arvata, että koronavirus muuttaisi koko kevään suunnitelmat myös kisojen ja harjoitusleirien osalta.

Mutta entä jos yhtään kisaa ei tulekaan, ja olen ennätyskunnossa? Tämä ajatus pysäytti minut viimeistään maaliskuun loppupuolella, kun kaikki etelänleirit oli peruttu, rajat suljettu ja kaikki kevään kisat siirretty syksylle. Tässä blogissa valoitan sitä, miten kevään juoksuharjoittelu on sujunut koronaviruksesta huolimatta, tai positiivisin silmälasein katsottuna, mitä hyvää se on tuonut harjoitteluuni.

Keväästä haastavan on tehnyt sen sumuisuus. Yleensä kun tulen lenkiltä kotiin, eteenpäin katsoessani siintää tavoitteet. Ne ovat syy lähteä harjoittelemaan kaatosateessa tai huonompinakin päivinä. Vaikka juoksu on minulle myös elämäntapa, kilpaurheiluun kuuluvat tavoitteet tekevät matkasta nautittavamman. Koen, että kilpailut vievät minua eteenpäin niin urheilijana kuin ihmisenä. Niitä fiiliksiä, joita saa kilpailujännityksestä, lähtöviivalle kyyristymisestä, viimeisen kilometrin kärsimyksestä tai maalissa maitohapoissa pyörimisestä, ei saa mistään muualta. Sen lisäksi kilpailutapahtumaan kuuluu tietenkin sen sosiaalisuus: pukuhuoneiden hurtti huumori kisan jälkeen, kisakavereiden kanssa tehtävät alku- ja loppuverrat ja radan varrelta löytyvät perhe ja läheiset, jotka ovat tulleet kannustamaan paikan päälle. Tähän voisi vielä lisätä Paavo Nurmen stadionin taakse laskevan auringon, nurmikon tuoksun ja kaikki ne vapaaehtoiset, jotka mahdollistavat kilpaurheilun.

 

Niitä fiiliksiä, joita saa kilpailujännityksestä, lähtöviivalle kyyristymisestä, viimeisen kilometrin kärsimyksestä tai maalissa maitohapoissa pyörimisestä, ei saa mistään muualta.

 

Yhtäkkiä jäljellä on vain juoksu ja minä. Ei muuta. Ei yhteistreenejä tai tietoa tulevasta kilpailukaudesta, vain sumuinen kuva tulevaisuudesta. Karo Hämäläisen kirja ”Miksi juoksen?” tuli niihin aikoihin aika nopeasti kuunteluun aamulenkeillä. Se muistutti kaikista yllä mainituista fiiliksistä ja kokemuksista, joita rikkaampana sain juuri tänään juosta. Ja vielä terveenä. Kaikki asiat taisivatkin olla aika hyvin, tämä poikkeusaika piti vaan nyt kestää. Kisoja tulisi vielä joku päivä, kun niitä voitaisiin taas järjestää. Silloin palkittaisiin myös sumussa tehty kova työ, joten lippua piti pitää korkealla keskittymällä jokaiseen harjoitukseen ja hetkeen:

 

Oli vain yksi asia, josta voi olla varma ja johon voi vaikuttaa: Se on juuri nyt. Keskity tähän päivään ja tähän harjoitukseen. Se tuo parhaan tuloksen.

 

Espanjan harjoitusleiri vaihtui turkulaiseksi versioksi; kyseessä oli ensimmäinen leiri kotona. Iskä lahjoitti painot, jotta parvekkeesta syntyi punttisali, 200 litran saavi toimi kylmäaltaana, ja huhtikuiset lumisateet pitivät siitepölyt kurissa suolajärvien sijaan.

Suomen harjoitusleiri sujui kokonaisuudessaan hyvin, ja pääpaino oli laadukkaissa vk-harjoituksissa. Leirin lopuksi väsymys alkoi painaa, kuten kuuluikin. Leirin onnistumisen saattoi huomata helpon jakson jälkeen, kun vk-vauhdit nousivat ja kevyet lenkit kulkivat. Kotioloissa tehdyn leirin plussana oli matkustuksen puuttuminen, joka oli aina sairastumisriski ja kuormitus elimistölle. Miinuksena on kuitenkin mainittava se, että lomamoodiin ja irti arjesta oli vaikeampi päästä kotioloissa. Mieli ei ollut yhtä virkeä kuin maiseman vaihdoksen jälkeen.

Harjoitusleirin jälkeen mäkijuoksukausi alkoi toden teolla, ja pääsin ensimmäistä kertaa juoksemaan vauhdikkaampia vetoja tammi-helmikuun sairasteluiden jälkeen. Tämän lisäksi olen tehnyt paljon vk2-harjoituksia, jossa rasitustasoa on kontrolloitu hyvin tarkasti vauhdin, sykkeen ja tuntemuksen suhteen, ja se on vienyt eteenpäin. Nyt olen pikkuhiljaa siirtynyt ratavetoihin ja päässyt kisavauhtien makuun. Juoksu on tuntunut hyvältä ja peruutuspeilistä voin todeta, ettei yksikään lenkki ole sumuisenakaan päivänä mennyt hukkaan.

Kestävyysurheilussa ennätykset eivät synny viikkojen harjoittelun tuloksena, ne syntyvät kuukausien ja vuosien myötä. Myös kisakalenteri on alkanut varovaisesti täyttyä. Sumu on muuttunut kevyeksi usvaksi auringon noustessa. En enää epäile koko kauden väliin jäämistä, vaan kysyn itseltäni: olenhan valmis taistelemaan ja nauttimaan kilpailemisesta, kun pääsen taas kyyristymään lähtöviivalle.

Näillä ajatuksilla toivotan sinulle pirteitä juoksulenkkejä kesään heräävässä luonnossa!

Ps. Juoksija-lehden YouTube-kanavalta löytyy vinkkejä juoksuharjoitteluun, ja sieltä löytyy esimerkiksi mäkijuoksuharjoitus lajivoimaa lisäämään!

Torreviejan rantamaisemat ovat minulle hyvin tuttu ja toimiva harjoituspaikka, ja erityisesti suolajärvet tekevät ilmasta erityisen hyvän.
Torreviejan maisemat ovat minulle hyvin tuttu ja toimiva harjoituspaikka, ja suolajärvet tekevät ilmasta erityisen hyvän. Tänä keväänä matkattiin suolapiipun ja muistojen avulla suolajärvien tunnelmiin!

 

Tarkista myös

Kilpailuun valmistautuminen auttaa hyvään suoritukseen. Varaudu kuitenkin siihen, että kaikki asiat eivät aina mene suunnitelmien mukaan juoksutapahtumassa, mutta tämä ei yleensä vaikuta itse suoritukseen.

Kilpailuun valmistautuminen – lue 5 vinkkiä

Korona on tuonut päänvaivaa isojen juoksutapahtumien järjestämiseen, mutta niitä on silti pystytty järjestämään suhteellisen hyvin …

Vastaa

X